Syyslomalla

Kamalinta lähdössä on pakkaaminen sekä emännän, että minun mielestä. En kestä sitä tietoa, että lähdössä ollaan vaan en malta odottaa että koska mennään.... 

Emännän pakkaamista seuratessa en aluksi ollut varma pakkaako vai mitä touhuaa. Emäntä kun ravasi kaupassa moneen kertaan aina unohti jotakin. Pääsi hän lopulta pakkaamaan ja eväitä tekemään. Emäntä komensi pesuetta kuin paraskin kenraali, että pakaasit on pidettävä pienenä me emme ole lähdössä rekalla. Eikä me koiratkaan vältytty sen komennoilta. Yritin opettaa morsiamelle säveltämääni pakkauslaulua vaan kävi sitten vanhanaikaiset ja lensimme niska-pärsse-otteella aarioita laulamaan kylpyhuoneeseen. Mikäs siinä parempi jatkaa odotusta kituset kiinni jos meinataan lähteä samalla autolla matkustamaan, ilmoitti emäntä. 

Lähdön oli tarkoitus tapahtua aamuyöllä vaan kuinkas sitten kävikään. Isäntä ei saanut emäntää hereille. Emäntä on tehnyt kesän yövuoroa ja on sen verran unirytmiä muuttanut, että emäntä valvoi kahteen yöllä ja aamulla käänsi kylkeä, kun isäntä yritti saada häntä heräämään. Isäntä houkutteli kahvilla ja hyvällä seuralla, mutta vastauksena murinaa ja peitto meni syvemmin korville. Tasainen kuorsaus alkoi kuulua muutaman sekunnin kuluttua. Meitsiä nauratti ja meinasin mennä auttamaan, mutta emäntä on niin kiukkuinen aamuisin ettei houkutellut mennä säätämään sekaan. Päätin antaa isännän selvitä itsekseen ja siirryin turvallisemmille vesille. 

Lopulta päästiin matkaan ja morsian sai opetella matkustamaan lentoboksissa ja hienosti hän siellä viihtyikin. Matka meni kolmella pysähdyksellä ja pentu haukkui kaikki omat ja vieraat. Meitsiäkään ei tunnistanut pensaan läpi vaan louskutti minkä ennätti. Päästiin lopulta perille ja purkamaan pakaaseja. 

Tälläisiäkin matkallamme näimme.

Aamu herätyksen hoiti pentu joka jodlasi emännän hereille. Lähdettiin isännän ja tenavien kanssa ulos ja pennulla sen verran yön jäljiltä tuota virtaa, että riehui minkä ennätti vaikka sitä yritin komentaa. Lopulta riehui sitten niin paljon, että törmäsi kuopukseen joka kaatui ja löi päänsä niin että vekki tuli takaraivoon. Ei kun pesue kiireesti autoon ja kohti 30km päässä olevaa terveyskeskusta. 

Liimatikkauksen sai kuopus päähän ja samalla reissulla käväisimme kyläilemässä ja kaupoilla. Ei viitsi lähteä erikseen tuon matkan taakse jokaista maitoa erikseen hakemaan. Sitten alkoi haava vuotaa uudestaan ja saimme käväistä uudestaan terkkarissa. Tällä kertaa emäntä sai mukaan pari kylmäpussia ja vuoto lopulta tyrehtyi.

Perille päästyämme pakkailtiin ämpärit matkaan ja suunnistettiin metsään. Emännällä ja isännällä meni kartat sekaisin ja toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä. Niinpä kesken matkan alkoi 

keskustelu siitä ettei suunta ollut oikea ja sienien sijaan ämpäreistä löytyi 20l puolukkaa. Emäntä sai kuitenkin lahjottua isännän lempimestalleen sieneenkin. Niin naisilta ei konstit lopu hän otti käyttöön tehokkaaksi havaitsemansa oluen ja sen voimalla talutteli isännän sieniapajilleen. Toimii kuin makupalat pentukoulutuksessa ja niinpä oli emännällä hymy korvissa saakka eikä syyttä hän keräsi 10l sieniä. Joo ja arvata saattaa mitä meidän talipäälle sitten tapahtui niin ei mennyt kuin hetki, kun pöheiköstä alkoi kuulua huhuilua... - Huhuu KÖÖPPEEELS... ROOOONJAAAA!!!! Emäntä se siellä jossain eikä sillä taas ollut hajuakaan missä se oli. Ei kun ilmavainua ottamaan missä hän on ja nyt jouduttiin tekemään oikeasti töitä hänen löytääkseen. Pentukin meni nenä maassa hätääntyneen oloisena ja löytyi emäntä lopulta siellä se nauraa hihitti meille ison männyn takana piilossa. Lopulta löysimme hänet eikä viitsitty jättää sitä enään vahtimatta totesimme, että kaikilla muilla tässä perheessä on jonkinlainen suuntavaisto vaan emännällä ei sitten pienintäkään. Se vouhottaa menemään kirsu maassa niiden sientensä perässä eikä sillä hetken kuluttua ole harmainta hajua mistä se tuli ja minne on menossa.

Isännälle on osunut näillä meidän metsäretkillä se kokin rooli tai itse hän se haluaa emännän ja meidän koirien suureksi riemuksi. Emäntä kiittää ja kumartaa, kun saa olla tekemättä ruokaa eikä mikään maistu niin hyvää kuin nuotialla tehty sapuska. 

Näissä merkeissä ei ehkä ihme että vilkkaalla mielikuvituksella varustettu emäntä säikähti kun kolistelin yöllä!! =D

Seuraavana yönä päätin antaa emännälle opetuksen puun takana hihittelystä ja menin isännän puolelle nukkumaan, kun yleensä nukun aina emännän puolella. Emäntä heräsi kovaan kolinaan, kun meitsi yritti mennä sängyn alle. Taskulampulla se alkoi meitsin kolistelua tutkimaan ja nousin muina miehinä ylös ja poistuin toiseen huoneeseen. =D

Emännän saalista

Seuraavana aamuna emäntä yllätti kaikki heräämällä jo viideltä ja potkimalla isännän ylös. Meitsi ei ollut uskoa silmiään tajuttuaan ettei se unissaankaan kävele vaan täysin hereillä on ja vaatii aamukahvia ja kahviseuraa. Ei kuitenkaan lapsia herättänyt joten vietti ensimmäiset tunnit neuloen ja heti, kun lapset heräsi oli jälleen metsäretken vuoro. Lisää sieniä ja puolukkaa sekä nuotiolla käristettyä makkaraa. Emäntä ei tehnyt isoa lenkkiä, kun oli kori täynnä sieniä. Pentu joutui opettelemaan uuden käskyn, joka on SEIS muuten olisi emännältä saalis jäänyt puolta pienemmäksi. Me kuulemma tallomme häikäilemättä emännän saaliin. Kesken retken alkoi kuulua kammottavaa meteliä keskellä ei mitään missä ei ollut kuin lintujen laulua ja meidän ympärille pyöri hävittäjä pariin kertaan. Me olimme siis ihan venäjän rajalla, joten mitäpä meidän hysteerikko teki meinasi saada halvauksen. Isäntä vielä lisäsi vettä myllyyn hymyssä suin saaden emännän totaalisen sekaisin. Sai myöhemmin kuulla, että hävittäjät valvovat rajoja säännöllisesti. =D 

Onneksi emäntä oli seuraavana aamuna kääntänyt vekkariaan hiukan myöhemmäksi ja heräsi seitsemältä. Aamupalan jälkeen lähdettiin kylille täydentämään muonavarastoja. Siinä viivähti muutama tunti eikä pelkästään pitkän matkan takia vaan emännän piti käydä paikallisessa kirjastossa lainaamassa sienikirja (niiden pienten pakaasien takia oma unohtui kotiin) ja tutut kaupat piti tyttärien kanssa käydä kiertämässä. Iltäpäivällä emäntä alkoi kaivamaan matoja ja saimme kaikki häädön kauemmaksi emännän lähistöltä eikä turhaan sen verran voimakkaasti heilutteli lapiota, että siinä oli tassut vaarassa. Sitten suunta metsään ja minnekäs muualle kuin emännän lempiapajille siellä, kun oli rutakkoa molemmin puolin tietä. Onneksi ostivat kauppareissulta useamman siiman niitä jäi useampi kiinni lähipuihin ja katkesi. Saalista saivat hyvin, joka kerta kun koukku meni veteen oli kala kiinni. Puoli ämpäriä kalaa ja emäntä ilmoitti, että nämä kuivataan koirille herkkupaloiksi. Niinpä isäntä ja tytöt perkasi kalat ja emäntä harjoitteli sitten kapakalan valmistusta ja oli ikionnellinen siinä vielä onnistuttuaan! =D

Mikä lie ei sattunut satimeen...

Tälläisissä vesissä ongella.

Joutsenia näkyi kun etsimme sopivaa kalastuspaikkaa.

Seuraavana aamuna emäntä ilmoitti isännälle, että nyt mennään karpaloita poimimaan läheiselle suolle. Minä ja pentu päästiin mukaan ja pentua tympäsi koko touhu niin paljon, että yritti täyttää emännän ämpärin sammaleella. Emäntä ei oikein tykännyt sitä märkää sammalta kuin lensi pennun ravistellessä hänen naamaansakin. Emäntä pyyhki vettä naamaltaan ja nyppi tuohtuneena sammaleet pois ämpäristään. Meitsi joutui jo vähän puuttumaan tilanteeseen ja päätin antaa pennulle hiukka opetusta, että jättää emännän rauhaan muuten se osoittaa mieltään meille koko loppupäivän. Karpalot oli suurimmaksi osaksi vielä raakoja, mutta hiukan niitä kuitenkin saatiin poimittua. 

Suolta pois päästyämme pakkasimme eväät ja viimeiset tyhjät ämpärit matkaan ja suunnistimme keräämään viimeiset marjat. 20l puolukkaa, muutama litra mustikkaa ja sieniä. 

Pääsimme pennun kanssa vähän kahlailemaan, mutta uimaan ei päästy oli kuulemma liian kylmä. 

Seuraavana päivänä olikin sitten aika pakata tavarat autoon ja suunnistaa kohti kotia. Matka meni hyvin vaikka kieltämättä olisin viettänyt vielä helposti toisenkin viikon Kainuun korpia tutkien.