Tivolia kerrakseen

Ja sit mentiin...

Emännällä oli illalla hiukan huono ajoitus viedä roskapussi, sillä pihan laidalla korvat pystyssä istua nökötti kukapa muu kuin Rudolf Rusakko. Emäntä oli vähällä lentää selälleen, Tyttelin törmätessä pihalle emännän jalkojen välistä. Emännän suu avautui huutoon, mutta liian myöhään. Tytteli paineli karvaiset kintut sauhuten Rudolf Rusakon perässä kohti kylän keskustaa. Emäntä pinkoi kaksikon perään mesoten ja möykäten aamutossujen sutiessa tyhjää jäisellä pihalla. 

Ensimmäisenä pusikosta palasi emäntä ainot puolillaan lunta, vannoen puoliääneen kostoa Rudolf Rusakolle.

- Haudutettua rusakonkäpälää.... Paistettua nököhammasta.... 

Emäntä hyppi pihalla tasajalkahyppyjä hiuksiaan repien, tietämättä mitä tehdä. Isäntäkin tuli paikalle ihmettelemään emännän möykkäämistä ja hysteriaa. Hyvä niin, muuten meillä olisi hetken kuluttua ollut kalju emäntä. 

Lopulta saavuttamatta saalista palasi Tyttelikin kotiin. Korvat luimussa kuunteli emännän mesoamista siitä, mihin hänen mielestään karkailevat koirat joutaisivat. 

Pitääkö mun jo ajaakin itse?

Köppels: I'm a Rockabilly Rebel....... jodladiadi jodladiaa!!
Emäntä: Kuono kiinni tai ota ainakin pari laulutuntia ennen kuin aloitat!
Köppels: Kviiiiiiiik...
Emäntä: Ja kerta kiellon päälle vai??!!

Niin ei sen kummempaa kuin koirakerhoon pakkasi esikoinen meitsin tavaroita. Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen emäntä päästi meitsin sinne mukaan nuuskimaan purkkeja. Raahasi kyllä itsensä mukaan ensimmäisellä kerralla varmistamaan, että kaikki menee hyvin.
Mikään ei ole itsestään selvää emännän kanssa liikkuessa on aivan sama liikutaanko metsässä, jalkakäytävällä vai maantiellä niin meidän emäntä on aina hukassa. Ajattelin tällä kertaa pitää huolen että löydetään varmasti perille ja ottaa suuntaa jo ennen kuin ajetaan väärin. Meitsi sitten toinen tassu ratissa varmisti, ettei emäntä lähde ympyrästä väärään suuntaan tai eksy ruuhkassa ja kiireessä. Kiireessä tietysti, koska ei ole emännän tapaista lähteä ajoissa liikkeelle. Me olimme jälleen pahasti myöhässä eikä toivoa nopeasta etenemisestä edessä olevan ruuhkan takia. Emäntä vilkuili kelloa jupisten, mumisten ja toivottaen kaikki kanssa autoilijat sinne minne päivä ei paista.

Emäntä: Käpälät irti siitä ratista eiköhän me nyt sovita niin, et mä ajan ja sä vaan tsiigailet maisemia                 tai nappaat vaikka parit selfiet!
Köppels: Heh... eikö apu kelpaakaan! Selfieitä, no ollos hyvä!

                                                   

Ei enään naisten perässä juoksemista

Pitkän hiljaiselon jälkeen päätin laittaa vähän postausta tänne pitkästä aikaa. Ei ole päässyt pitämään hauskaa emännän kustannuksella pitkään aikaan enemminkin päinvastoin. Tytteli on pitänyt emännän niin surkeana ettei sille ole voinut edes nauraa pitkään aikaan. Emäntä pitkän pohdinnan jälkeen päätti leikkauttaa Tytteliltä kohdun pois. Ei siis enään voi pitää emäntää hereillä kiljumalla ja vinkumalla eikä järjestää sille söpöjä mustia silmäpusseja. Ei tullut meitsistä isukkia emännän suureksi harmiksi....
Eipä ole kukaan kertonut meidän emännälle mihin pelastusrenkaat laitetaan. Tunkea nyt rengas toiselle kaulaan, näin tekee kuitenkin meidän älypää. Tyttelillä on nyt sitten ihan oma tyyny menossa mukana.