Emännällä oli illalla hiukan huono ajoitus viedä roskapussi, sillä pihan laidalla korvat pystyssä istua nökötti kukapa muu kuin Rudolf Rusakko. Emäntä oli vähällä lentää selälleen, Tyttelin törmätessä pihalle emännän jalkojen välistä. Emännän suu avautui huutoon, mutta liian myöhään. Tytteli paineli karvaiset kintut sauhuten Rudolf Rusakon perässä kohti kylän keskustaa. Emäntä pinkoi kaksikon perään mesoten ja möykäten aamutossujen sutiessa tyhjää jäisellä pihalla.
Ensimmäisenä pusikosta palasi emäntä ainot puolillaan lunta, vannoen puoliääneen kostoa Rudolf Rusakolle.
- Haudutettua rusakonkäpälää.... Paistettua nököhammasta....
Emäntä hyppi pihalla tasajalkahyppyjä hiuksiaan repien, tietämättä mitä tehdä. Isäntäkin tuli paikalle ihmettelemään emännän möykkäämistä ja hysteriaa. Hyvä niin, muuten meillä olisi hetken kuluttua ollut kalju emäntä.
Lopulta saavuttamatta saalista palasi Tyttelikin kotiin. Korvat luimussa kuunteli emännän mesoamista siitä, mihin hänen mielestään karkailevat koirat joutaisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti