Emäntä: Kuono kiinni tai ota ainakin pari laulutuntia ennen kuin aloitat!
Köppels: Kviiiiiiiik...
Emäntä: Ja kerta kiellon päälle vai??!!
Niin ei sen kummempaa kuin koirakerhoon pakkasi esikoinen meitsin tavaroita. Pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen emäntä päästi meitsin sinne mukaan nuuskimaan purkkeja. Raahasi kyllä itsensä mukaan ensimmäisellä kerralla varmistamaan, että kaikki menee hyvin.
Mikään ei ole itsestään selvää emännän kanssa liikkuessa on aivan sama liikutaanko metsässä, jalkakäytävällä vai maantiellä niin meidän emäntä on aina hukassa. Ajattelin tällä kertaa pitää huolen että löydetään varmasti perille ja ottaa suuntaa jo ennen kuin ajetaan väärin. Meitsi sitten toinen tassu ratissa varmisti, ettei emäntä lähde ympyrästä väärään suuntaan tai eksy ruuhkassa ja kiireessä. Kiireessä tietysti, koska ei ole emännän tapaista lähteä ajoissa liikkeelle. Me olimme jälleen pahasti myöhässä eikä toivoa nopeasta etenemisestä edessä olevan ruuhkan takia. Emäntä vilkuili kelloa jupisten, mumisten ja toivottaen kaikki kanssa autoilijat sinne minne päivä ei paista.
Emäntä: Käpälät irti siitä ratista eiköhän me nyt sovita niin, et mä ajan ja sä vaan tsiigailet maisemia tai nappaat vaikka parit selfiet!
Köppels: Heh... eikö apu kelpaakaan! Selfieitä, no ollos hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti