Tikkejä ja tulehtuneita haavoja

Hähää meitsi on näppärä kaveri köppels vastaan emäntä köppels johtaa 4-0. Meitsille ei mahda kauluritkaan mitään mä oon niin notkea jäbä, että teen mitä tahdon! Yhden kaulurin pistin atomeiksi juoksemalla seinää päin toisen oli liian pieni ja kolmas oli sitten bernhardilaiselle tarkotettu vaan eipä se meikäläistä pidellyt! =) Näppäränä poikana onnistuin senkin yli saamaan koiven suuhun.
Emäntä raahasi meitsin eläinlääkäriin ja nyt tuli uusi antibioottikuuri. Sen jälkeen kurvailtiin eläinkauppaan ja emäntä tuhlasi isot rahat ostaen meitsille "pelastusrenkaan" kaulaan. No oli kohden onnellinen olo saada iso muovipömpeli pois kaulasta ja pystyä liikkuumaan ilman seiniä päin kävelyä. Vaan ei toimi tämäkään meitsin suureksi riemuksi ja emännän harmiksi. Emäntä laskee äänekkäitä rukouksia etten kajoisi haavaan, jotta saataisiin jalka kuntoon ja päästäisi viimein vihdoin lenkkeilemään! 

5. Päivä

Eläinlääkärissä 

Emäntä ensi työkseen aamulla otti puhelimen kouraan ja alkoi soittaa eläinlääkärille. Ensin meitsin vakiolääkärille josta kysyi toimintaohjeita. Sitten tilasi paikalliselta eläinlääkäriltä ajan ja niinpä sitten köröteltiin paikattavaksi.

Meitsi ei tykännyt yhtään koko operaatiosta ja piti lääkärille oikein murahtaa, kun se otti ja tuikkasi meitsin pakaroihin parit piikit. No jaa, mitä sitten tapahtui onkin emännän tarinoinnin varassa. Meitsiä alkoi unettaa ja jalat lähti alta. Emäntä osasi varautua seuraaviin tapahtumiin ja komensi meitsin valmiiksi maahan. Meitsin torkahdettua emäntä ja eläinlääkärin apulainen nosti meitsin pöydälle. Emäntä silitteli meitsiä rauhoittavasti koko toimituksen ajan. Emäntä ei kestä veren näkemistä ja meinasi pyörtyä. Eläinlääkärin apulainen ehdotti, että emäntä ja isäntä odottaisivat ulkopuolella, he kyllä pärjäisivät ilman apua. Emäntä ei suostunut poistumaan ja kalpeana yritti olla katselematta operaatiota. Itse operaatio ei kestänyt kauan ja sitten emäntä ja isäntä joutui miettimään annetaanko koiran olla rauhotettuna ja kannetaan tokkuraisena autoon vai herätetäänkö. He päätyivät herättämään, koska olisivat muuten joutuneet vahtimaan koko ajan koiraa ja näissä oloissa se ei ollut oikein mahdollista. Niinpä meitsille tuikattiin jälleen piikki ja hetken kuluttua tajusin emännän höpöttelevän meitsille. Mikä olo ja pelottava fiilis... Emännän hahmon näin siinä edessäni häälyvän ja kuulin tutun äänen, muuten tuntui olo epätodelliselta!! Emäntä ilmoitti ettei enään IKINÄ anna herättää koiraansa oli järkytys hänellekin meitsin tokkuraisuus. Matka mökille sujui ongelmitta ja pikku hiljaa alkoi olo parantua. 

Kuopus lainasi meitsille kurahanskojaan side kun ei saa kastua.

Ihan pihalla... =)

4. Päivä

Päivävaellus

Aamutoimien jälkeen alkoi rinkkojen pakkaaminen. Päivän reissu ei paljon tarvikkeita vaadi, mutta eväät ja sadevaatteet nyt ainakin. 

 Vähän, ihan vaan vähän, piti harjoitella äänen avausta jos vaikka niitä pandoja siellä maastossa sitten... Vilkaisu emäntään sai kuitenkin meitsin vaikenemaan. Aukoi siihen malliin suutaan, että meitsi voi joutua mökkivahdiksi jos ei kirsu pysy kiinni. Pakko siis jättää loput aariat oopperaan.

Sitten vaan pakaasit autoon ja let’s menox...

Muutama kilometri köröteltiin autolla ja vesisade ilahdutti muuten niin loisvasti alkanutta retkeä.

Patikoitiin siis pari kilometriä vaihtelevassa maastossa. Alku vaikutti erittäin lupaavalta, metristä heinää ja upottavaa vetistä liejua. Onneksi maasto vaihtui kuivaan kangasmaastoon ja matka jatkui korkean mäen päällä jonkamolemmilla puolilla kaunis vesistö. Matkalla bongattiin kaikenlaisia luonnonoikkuja. Niin jopa karhun raapiman puun... joka sitten tarkemmin tarkasteltuna  osoittautui ytimennävertäjän aikaansaannoksiksi. =) 

Kuopus ja emäntä löysivät jopa Mörrimöykyn kolon. Mörrimöykky ei kuulemma ollut kotona ja eipä sillä, että olisin tahtonut tuttavuutta tehdäkään.

Mörrimöykyn kolo se siellä! En siis todellakaan mennyt katsomaan onko ketään kotona...=)

Kangasmaasto vaihtui kuitenkin kosteaan suohon, joten matka jatkui piskospuita pitkin. 

Perheen kuopus taapersi sateesta huolimatta reippaasti koko pari kilometriä! =)

  Perille päästiin ja siellä oli hurmaava laavu ja nuotiopaikka. 

 - Muurahaisen munia, emäntä kysyi kävellessämme muurahaispesän ohi? 

- Juu ei kiitos, taidan tyytyä ihan vaan tähän mukanani kantamaan tuttuun ja turvalliseen kuivamuonaan, vastasin!

 Emäntä ja lapset lähti ongelle ja isäntä jäi nuotiota virittelemään. Kalastajat ei malttaneet pitää taukoa, koska saalistakin tuli. Isäntä niitä yritti käydä houkuttelemassa ruokatauolle. Meitsillä ei ollut mitään asiaa rantaan, emäntä huusi kun hinaaja, heti kun tajusi meitsin lähestyvän rantaa. 

Kalansaalis... =)

Hyvin ei tietysti tässä reissussa käynyt.... Meitsi mennä viuhtoi pää viidentenä jalkana ja viuhtoi niin, että päkiään tuli muutaman sentin haava. Mikä sen lie aiheuttanut ei ole varma, mutta todennnäköisesti lasinpala tai metallitölkki. Emäntä vähän hätääntyi, kun meitsi ei pystynyt ottamaan askelia kipeällä jalalla. Emäntä se reippaana tätinä puki meitsille omat sukkansa jalkaan suojatakseen haavaa. 

AU! SATTUUU!!!!!! =( =( =(

Meitsi sitten hyppi kolmella jalalla ja yritin koko paluumatkan heittäytyä sammalikkoon makaamaan. Emäntä kyseli hädissään isännältä miten saa tehtyä baarit (lukenut liikaa sudenpentujen käsikirjaa ei meitsi ois sellaisissa viihtynyt). Isäntä katseli emäntää huvittuneena ja totesi rauhalliseen tapaansa, että se vaatisi narua ja sitä ei ole mukana. Emäntä harkitsi jo kantavansa meitsin pois metsästä, mutta parin kilometrin matka suota ja nousu mäen päälle sai hänet luopumaan ajatuksesta. Eikä unohdeta meitsin lihotuskuuria, joten kyllä ois nauranut joku muukin kuin isäntä jos emäntä olis raahannut 40 kiloista saksanpaimenkoiraa reppuselässään.

EN TULE, EN, EN!!!!!!

Kyllä sitten joutui meitsikin hyppiä kolmella jalalla hiukka vauhdikkaammin, kun alkoi jostain kauempaa kuulua kamalaa meteliä. Todella hirveä huuto, ilmeisesti jänis, jonka joku toinen elukka päätti ottaa lounaakseen. Meidän perheen keskimmäinen tyllerö on hiukan herkkä ja kuinkas ollakaan hän säikähti kuollakseen tuota ääntä ja pillahti itkuun. Hoputti hitaasti löntysteleviä vanhempiaan ja sisaruksiaan pistämään höpinää töppösiin, jotta päästäisi äkkiä pois metsästä. Päästiin kuitenkin elävinä takaisin mökille.

Meitsiä hemmoteltiin ja grillattu kalansaalis päätyi meitsin kuppiin. Nam!! =) Taitaa olla meitsillä metsäreissut tällä lomalla reissattu sen verran koipea juilii... =(

Hyytynyt potilas...

3. Päivä

Löhöpäivä

Nyt oli vuorossa ihan vaan rentoa oleskelua... tai miten sen nyt ottaa... meitsi pakotettiin olemaan aloillaan, koska isäntä oli puuhommissa ja meitsi tahtois niin kovin auttaa. Isäntä kuulemma tekee ne mieluummin yksin kuin meitsin avustuksella. Lisäksi emäntä oli sitä mieltä, että meitsin on saatava hiukan huilata kun on vielä vaellus edessä ja meitsillä kunto ruosteessa.

Emäntä keitteli mehua ja sieniä koko aamupäivän, sitä sitten pidin silmällä ettei kelvoton katoa jonnekin kattiloiden joukkoon. Hänellä kun on se eksymistauti...

Emäntä pakkaili huomista vaellusta varten reppua ja kävi läpi kalastusvälineitä illalla. Jos sää on huomenna yhtään parempi kuin tänään niin kävelyä, kalastusta ja grillausta olisi luvassa. 

Jos saatais jotain muutakin kuin särkiä...

Matkaeväät metsään... =)

2. Päivä

Shoppailua ja retkeilyä

Aamupalan jälkeen oli lähtö ihmisten ilmoille eli 30km päähän lähimpään kauppaan täydentämään ruokavarastoja. Parin tunnin jälkeen oli muonavarasto kunnossa ja paluu landelle alkanut. Pienen pieni ruokatauko ja matka jatkui sitten emännän lempipaikkaan oikeaan korven korpeen jossa oli tänään erityisen paljon muitakin. Siellä oli sitten marjastajaa ja metsästäjää vilskettä kuin Helsingin keskustassa. Muista ihmisistä huolimatta saalista tuli. Kymmenen litraa sieniä 4 l puolukkaa ja puolisen litraa mustikkaa.

Onneksi päätin lähteä seuraamaan emäntää ja jätin isännän lastenvahdiksi. Emäntä paahtoi menemään pitkin harppauksin eteenpäin ja unohti katsella ympärilleen. Kuinkas sitten kävikään? Emäntä meinasi saada sätkyn, kun ihan meidän lähellä ammuttiin kolme laukausta. Tässä vaiheessa emäntä alkoi vilkuilla ympärilleen paniikin vallassa, tajuten ettei näe autosta eikä muusta perheestä vilaustakaan. Niinpä alkoi tuttu rukoilu ja maanittelu Köppels missä isäntä? Missä auto?

Nyt oli siis meitsin alettava johtaa operaatiota ja raahattava emäntä takaisin isännän ja lapsukaisten luokse. Siellä ne oli minne ne jätettiin ja emäntä komensi pesueen kiireen vilkkaa autoon ja ilmoitti että makkarat paistetaan jossain ihan muualla kuin tuolla skutsissa. Hän ei suostu ottamaan uutta jakausta, jonkun puolisokean metsästäjän toimesta. Niinpä makkarat sitten paistettiin mökin pihalla ihan arkisesti grillissä... Maistui ne kieltämättä hyviltä siitä huolimatta! =)

1. Päivä

Limalötsöjä ja marjastusta

Mehevä luu, lihapullia ja paljon paljon makkaraa.... kahvintuoksua... mitä ihmettä? Meikäläisen vekkarin mukaan kello on vielä yö, mutta täällä tuoksuu kahvi. Meitsin murujen vekkari sen sijaan oli jäänyt arkiaikaan, joten siitä kaiketi aikainen herätys. Ei kun ylös ja ulos näyttämään anakondaa pihakuuselle.

Emäntä vaikutti vaisulta koko aamun ja liikkeetkin sillä oli kovasti hitaanlaiset. Aikansa kahvia juotuaan nappasi kuitenkin sienikorin ja lähdettiin metsään. Kierrettiin metsässä pieni lenkki ja emäntä sai kerättyä limalötsöjä, vaikka osa oli viime yön pakkasen jäljiltä jäässä. Meitsi sai mehevät naurut, kun emäntä koputteli jäisiä sieniä ja viskoi kiukustuneena maahan. Viisi litraa sai kuitenkin rouskuja ja yli kolme litraa mustikkaa. Ainakin emäntä oli kovasti ilahtunut saamastaan saalista. Meitsin oli pakko tukea emännän iloa pienillä pukkihypyillä ja pikajuoksulla!

Loppupäivä kului sitten lapsukaisten kanssa kärrynpyöriä harjoitellen ja katsellen tytteleiden nuolipyssyleikkejä. Niihin kyllä yritin ottaa osaa, mutta jälleen meitsiin iski niska-pärsseote ja lensin emännän kaveriksi sisälle potemaan nuha-kuumetta, joka oli syy emännän huonovointisuuteen. En raatsinut painostaa emäntää päästämään meitsiä ulos edes pienellä aarialla. Odottelin hetken aikaa, että keinutuolista alkoi kuulua kuorsausta, sitten toivotin mielessäni emännälle pikaista paranemista ja poistuin pihalle.

Kyllä oli illalla meikäpoika sen verran romuna, että sai emäntä kaverin kiikkua keinuttelemaan...

Lätsä päähän sillä kammottavat hirvikärpäset on tehneet maihinnousun jo Kainuussakin!

Mokkasiinin syysloma

Nyt olis pakkaamiseen liittyvät aariat vedelty ja kirsu suunnattu kohti Kainuun korpia. Tiedossa olis päivä vaelluksia, kalastusta, marjastusta, madonsyömien limalötsöjen keräystä ja autossa kökkimistä... No jaa, meitsin on siis tarkoitus enemmänkin toimia kartturina kuin marjanpoimijana ja tietysti pitää huolta turvallisuudesta! Ei siis kannata yhdenkään Tao Tao:n tulla tallusteleen meitsin mussukoiden marjareiteille muuten... saattaa käydä niin, että meillä syödään paistettua pandaa!

Lähtöä varjosti puhjennut auton rengas, jonka isäntä onneksi havaitsi ajoissa. Rengashommiin isäntä joutui vielä ennen lähtöä, mutta tästäkin selvittiin ja matkanteko saattoi alkaa.

Matka kesti kymmenisen tuntia parilla pitkällä pysähdyksellä.

Pakkaamista

Taas on emännän pipon kuminauha ihan vaan hiukkasen tiukalla... ihan vaan sen verran ettei verikään taida kiertää! Olenhan mä tiennyt, että emäntä inhoaa pakkamista yli kaiken. Oikeastaan se on niin herkkä ettei kestä meitsin musatunteja, jotka tähän pakkaamiseen liittyy. Mä ihan vaan muina dogeina treenasin rockabilly rebelia, mutta sain siirtyä saunaan jodlaamaan. Ilahduttaa yritin, ajattelin, että rokin tahdissa olis sujunut ripeämmin. Niinpä hän sitten nappasi niska-pärsse otteella meitsin saunaan veteleen aarioita! Mitäpä meitsi, eipä meitsi siitä mitään... volaa lisää, että kuulee meitsin olemassaolon.

Emäntä oli viettänyt kokonaiset 7h lomaa, kun hän ilmoitti voivansa palata takaisin sorvin ääreen. Tuli jo niin paha lomaressi, että tahtoo töihin lepäämään!  Isäntä sai kuitenkin emännän rauhottumaan ja niin loma nyt sitten toteutetaan alkuperäisen suunnitelman mukaan!