5. Päivä

Eläinlääkärissä 

Emäntä ensi työkseen aamulla otti puhelimen kouraan ja alkoi soittaa eläinlääkärille. Ensin meitsin vakiolääkärille josta kysyi toimintaohjeita. Sitten tilasi paikalliselta eläinlääkäriltä ajan ja niinpä sitten köröteltiin paikattavaksi.

Meitsi ei tykännyt yhtään koko operaatiosta ja piti lääkärille oikein murahtaa, kun se otti ja tuikkasi meitsin pakaroihin parit piikit. No jaa, mitä sitten tapahtui onkin emännän tarinoinnin varassa. Meitsiä alkoi unettaa ja jalat lähti alta. Emäntä osasi varautua seuraaviin tapahtumiin ja komensi meitsin valmiiksi maahan. Meitsin torkahdettua emäntä ja eläinlääkärin apulainen nosti meitsin pöydälle. Emäntä silitteli meitsiä rauhoittavasti koko toimituksen ajan. Emäntä ei kestä veren näkemistä ja meinasi pyörtyä. Eläinlääkärin apulainen ehdotti, että emäntä ja isäntä odottaisivat ulkopuolella, he kyllä pärjäisivät ilman apua. Emäntä ei suostunut poistumaan ja kalpeana yritti olla katselematta operaatiota. Itse operaatio ei kestänyt kauan ja sitten emäntä ja isäntä joutui miettimään annetaanko koiran olla rauhotettuna ja kannetaan tokkuraisena autoon vai herätetäänkö. He päätyivät herättämään, koska olisivat muuten joutuneet vahtimaan koko ajan koiraa ja näissä oloissa se ei ollut oikein mahdollista. Niinpä meitsille tuikattiin jälleen piikki ja hetken kuluttua tajusin emännän höpöttelevän meitsille. Mikä olo ja pelottava fiilis... Emännän hahmon näin siinä edessäni häälyvän ja kuulin tutun äänen, muuten tuntui olo epätodelliselta!! Emäntä ilmoitti ettei enään IKINÄ anna herättää koiraansa oli järkytys hänellekin meitsin tokkuraisuus. Matka mökille sujui ongelmitta ja pikku hiljaa alkoi olo parantua. 

Kuopus lainasi meitsille kurahanskojaan side kun ei saa kastua.

Ihan pihalla... =)