Päivävaellus
Aamutoimien jälkeen alkoi rinkkojen pakkaaminen. Päivän
reissu ei paljon tarvikkeita vaadi, mutta eväät ja sadevaatteet nyt ainakin.
Vähän, ihan vaan vähän, piti harjoitella äänen avausta jos
vaikka niitä pandoja siellä maastossa sitten... Vilkaisu emäntään sai kuitenkin
meitsin vaikenemaan. Aukoi siihen malliin suutaan, että meitsi voi joutua
mökkivahdiksi jos ei kirsu pysy kiinni. Pakko siis jättää loput aariat
oopperaan.
Sitten vaan pakaasit autoon ja let’s menox...
Muutama kilometri köröteltiin autolla ja vesisade ilahdutti
muuten niin loisvasti alkanutta retkeä.
Patikoitiin siis pari kilometriä vaihtelevassa maastossa.
Alku vaikutti erittäin lupaavalta, metristä heinää ja upottavaa vetistä liejua.
Onneksi maasto vaihtui kuivaan kangasmaastoon ja matka jatkui korkean mäen
päällä jonkamolemmilla puolilla kaunis vesistö. Matkalla bongattiin kaikenlaisia
luonnonoikkuja. Niin jopa karhun raapiman puun... joka sitten tarkemmin
tarkasteltuna osoittautui ytimennävertäjän
aikaansaannoksiksi. =)
 |
| Mörrimöykyn kolo se siellä! En siis todellakaan mennyt katsomaan onko ketään kotona...=) |
Kangasmaasto vaihtui kuitenkin kosteaan suohon, joten matka
jatkui piskospuita pitkin.
 |
| Perheen kuopus taapersi sateesta huolimatta reippaasti koko pari kilometriä! =) |
Perille päästiin ja siellä oli hurmaava laavu ja
nuotiopaikka.
 |
- Muurahaisen munia, emäntä kysyi kävellessämme muurahaispesän
ohi?
- Juu ei kiitos, taidan tyytyä ihan vaan tähän mukanani
kantamaan tuttuun ja turvalliseen kuivamuonaan, vastasin!
|
Emäntä ja lapset lähti ongelle ja isäntä jäi nuotiota
virittelemään. Kalastajat ei malttaneet pitää taukoa, koska saalistakin tuli.
Isäntä niitä yritti käydä houkuttelemassa ruokatauolle. Meitsillä ei ollut
mitään asiaa rantaan, emäntä huusi kun hinaaja, heti kun tajusi meitsin
lähestyvän rantaa.
 | |||
| Kalansaalis... =) |
Hyvin ei tietysti tässä reissussa käynyt.... Meitsi
mennä viuhtoi pää viidentenä jalkana ja viuhtoi niin, että päkiään tuli
muutaman sentin haava. Mikä sen lie aiheuttanut ei ole varma, mutta
todennnäköisesti lasinpala tai metallitölkki. Emäntä vähän hätääntyi, kun
meitsi ei pystynyt ottamaan askelia kipeällä jalalla. Emäntä se reippaana
tätinä puki meitsille omat sukkansa jalkaan suojatakseen haavaa.
 | ||
| AU! SATTUUU!!!!!! =( =( =( |
Meitsi sitten hyppi kolmella jalalla ja yritin koko
paluumatkan heittäytyä sammalikkoon makaamaan. Emäntä kyseli hädissään
isännältä miten saa tehtyä baarit (lukenut liikaa sudenpentujen käsikirjaa ei
meitsi ois sellaisissa viihtynyt). Isäntä katseli emäntää huvittuneena ja
totesi rauhalliseen tapaansa, että se vaatisi narua ja sitä ei ole mukana.
Emäntä harkitsi jo kantavansa meitsin pois metsästä, mutta parin kilometrin
matka suota ja nousu mäen päälle sai hänet luopumaan ajatuksesta. Eikä unohdeta
meitsin lihotuskuuria, joten kyllä ois nauranut joku muukin kuin isäntä jos
emäntä olis raahannut 40 kiloista saksanpaimenkoiraa reppuselässään.
 | ||
| EN TULE, EN, EN!!!!!! |
Kyllä sitten joutui meitsikin hyppiä kolmella jalalla hiukka
vauhdikkaammin, kun alkoi jostain kauempaa kuulua kamalaa meteliä. Todella hirveä
huuto, ilmeisesti jänis, jonka joku toinen elukka päätti ottaa lounaakseen.
Meidän perheen keskimmäinen tyllerö on hiukan herkkä ja kuinkas ollakaan hän
säikähti kuollakseen tuota ääntä ja pillahti itkuun. Hoputti hitaasti
löntysteleviä vanhempiaan ja sisaruksiaan pistämään höpinää töppösiin, jotta
päästäisi äkkiä pois metsästä. Päästiin kuitenkin elävinä takaisin mökille.
Meitsiä hemmoteltiin ja grillattu kalansaalis päätyi meitsin
kuppiin. Nam!! =) Taitaa olla meitsillä metsäreissut tällä lomalla reissattu
sen verran koipea juilii... =(
 |
| Hyytynyt potilas... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti