2. Päivä

Sunnuntai

Aamupalan jälkeen emäntä treenasi meitsin kanssa esine ilmaisua ja temppuja joita perheen esikoinen on meitsille opettanut. Ihanan rauhallinen kun ei käy kierroksilla treenatessa emäntä huokaili. Treenien jälkeen suunnistimme jälleen metsään. Emäntä sanoi tekevänsä pennulle ensimmäisen metsäjäljen. Pentu haki emännän mielestä ihan kivasti jälkeä, vaan ei ilmaissut keppejä kovin selvästi. Ihan kivasti se loppujen lopuksi meni ja jonkinlainen käry pennulla oli mitä siltä vaadittiin.

Käväisimme hiukan uittamassa uistinta saaliiksi ainoastaan heinää. Emäntä löi virvelin nippuun nappasi ämpärin ja sanoi kokeilevansa josko vaikka sieniä. Ei sieniäkään enään ollut joten tämä loma keskittyy muuhun kuin sienestykseen. 

Siirryimme muutaman kilometrin päähän grillaamaan ja matala ranta sai emännän kokeilemaan miten pentu osaa uida. Ehei pentu jodlasi ja kanniskeli omia kapuloitaan rannalla, mutta meitsi ampaisi kohti vedessä olevaa kapulaa. Emäntä sai meitsin ylös, mutta huolellisesti kasteltuna ja vei autoon. Heitteli pennulle heitti keppejä ja vain yhden kerran sai pennun uimaan, muuten keppihullu pentu ei veteen suostunut odotti rannalla, että kepit ui takaisin rantaan. 

HELP!!! Märkää, kylmää hyi, en tykkäää!!!

Lähdimme vähän täydentämään mökille muonavarastoja ja kaivamaan matoja ja päätimme suunnistimme kalaan.

 Lapsukaiset tempoi meille koirille pikkukaloja minkä ehtivät ja emäntä lupasi kuivattaa ne herkkupaloiksi. Meitsin suurinta herkkua on kuivatut kalat. Emäntä päätti napata jälleen hauen tällä kertaa sillä oli painoa yli kilon joten se päätyi savustuspönttöön.

Isäntä on ottanut hommakseen huolehtia retkikeittiöstä joten sapuskaa saatiin.

Illalla kuivattiin turkkeja leivinuunin ääressä. 

1. Päivä

Lauantai

Aamuherätys oli kahdeksan aikaan aamulla johtuen siitä etten saanut emännälle lainattua turkkia. Emäntä paleli koko yön oli onneton ostanut itselleen jonkin halvan makuupussin jossa luvattiin, että kestää pakkasta, mutta vaikka lämpöä oli 16 astetta tuli vaan vilu. Niinpä alkoi nykiä isäntää kaverikseen keittämään kahvia.
Aamupäivä meni pakaasien purkamisessa, mökkiä lämmittäessä ja lähimetsässä vieraillessa. Viime yön vähiin jääneiden unien takia napattiin pienet päikkärit. Päikkäreiden jälkeen emäntä halusi lähteä etsimään paikkaa johon muutamia vuosia sitten moottorikelkkailessa yksyi. Emäntä etsiskeli ennen reissua netistä tuota paikkaa ja arveli lopulta paikan löytyneen. Pakattiin autoon makkarat ja muut tykötarpeet ja mars matkaan.

Paikka löytyi netistä löytyneiden koordinaattien ansiosta ja kyllä kyseessä oli sama paikka kuin silloin vuosia sitten kun tarkasta sijainnista ei ollut tietoa. Hieno nuotiopaikka lammen rannassa tosin riesana oli melkoinen määrä hirvikärpäsiä, jotka jo Kainuuseenkin ovat levittäytyneet.

 Makkaroiden paistaminen siirtyi paristakin eri syystä kummallakaan ei ollut sattunut tulitikkuja matkaan ja hirvikärpästen ahdistelu sai kaikilta mahanaluksen jalkoja täyteen ja takaisin autolle.

Paikka sitten vaihtui ja mentiin emännän lempikalapaikkaan uittelemaan uistinta. Siellä saatiin sitten makkarat palkaksi ja päästiin eroon hirvikärpäsistä emännän kaivettua kassista teepuuöljyä, joka osoittautui hyväksi konstiksi sekä hirvikärpäsiin, että mäkäräisiin. Mäkäräiset pyöri lähellä, mutta ei tulleet iholle.

Viidennellä heitolla emäntä alkoi kiljua rannassa apua ja isäntä sai ottaa jalat alleen kesken nuotion teon ja kiikuttaa hänelle haavin. Ennen haavin saapumista oli emäntä saanut hilattua haukensa rantaan. Itse hän ei sitä suostunut irrottamaan vaan ojensin uistimessa roikkuvaa haukea isäntää kohti ja pyysi ottamaan sen irti. Emäntä halusi päästää hauen takaisin, koska se oli hänen mielestään niin pieni eikä ollut jäänyt kuin vähän alaleuastaan kiinni. Loppupäivän saalis oli pelkkää vesiheinää, pohjamutaa ja paljon, paljon kokemusta.

Loppuilta menikin mukavasti huilatessa ja voimia keräillessä. 

Loma, loma, looooomaaaa!!

Torstai

Ihanaa ensimmäisen kerran kahteen vuoteen loma ja tiedossa viikko eloa korvessa. Vaeltelua, kalastusta ja marjastusta niin eikä unohdeta koulutustuokioita. 

Emännän hermojen koettelu aloitettiin hyvissä ajoin ja niin puskista, että emäntä lähti kesken touhujensa tarkistamaan mikä meitsiä vaivaa. Ihan vaan tonki kasseja vaatehuoneesta ja uskokaa tai älkää kahden vuoden tauon jälkeen muistin miltä kassin lattialle pudotus kuulostaa. Silloin aloin avata äänijänteitä ja annoin tulla parit aariat saaden emännän ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu.

Emännän suureksi riemuksi meitsi oli lähdössä esikoisen kanssa koirakerhoon, joten sai pakkailla aivan rauhassa. Pennulle en ole vielä saanut opetettua reissulaulua, vaikka ruokalaulun ja uloslaulun osaa oikein hyvin.

Koirakerhosta ei tietenkään tarvitse mainita sen enempää kuin, että mä olin ehdottomasti paras mies paikalla.

Perjantai

Vielä piti yksi päivä kärvistellä kotona emännän ollessa töissä ja tyttöjen koulussa. Aarioita ei pahemmin kannattanut vedellä isäntä, kun oli yöllä kotiutunut yövuorosta ja nukkui aamupäivän. Isäntä ei herää vaikka kuin konsertoisi laittaa silikonitönkät korviin ja kuorsaa laulun kanssa kilpaa.

Emännän kotiuduttua yritin vähän sen kärsivällisyyttä koetella, mutta valitettavasti oli menettänyt jo kaiken kehäruuhkassa eikä sitä enään ollut jäljellä joten fiuuuuu.... kylpyhuone huusi meitsiä luokseen kutsuvasti! Eikä mitä hyvä kaiku seinistä ja annoin laulun lentää. No, jaa kävi sitten vähän nolosti laulaen lensin autotalliin.

Pääsin kuitenkin maksamaan emännälle potut pottuina ja antamaan pienen opetuksen.

Isäntä se sieltä jotain kipitti hakemaan auton pakkaamisen lomassa ja päästi meitsin ulos. Meitsi paineli varmuuden vuoksi pää viidentenä jalkana autoon, ettei emäntä vaan huonomuistisena unohda meitsiä autotalliin.

Olisitte nähneet emännän joka säntäili pitkin pihaa huudellen hysteerisenä meitsiä ja repien kutrejaan koska luuli meitsin ottaneen hatkat! Löysi se mokoma meitsin autosta juostuaan ensin sinne ja tänne muistaen lopulta, että autoon pyrin jos ovet on auki. Siellähän meitsi odotteli vanin takanurkassa mahdollisimman pienellä kerällä jos vaikka emäntä ei huomaisi. Huomasi se ja alkoi käskyttämään meitsiä ulos, mutta en kai minä nyt niin tyhmä ole että suosiolla tulisin ulos. Sai reppana ihan tosissaan repiä meitsiä ulos autosta mutta minkäs teet ei se mahtanut mitään meitsin kaikille 40 kilolle.

Auton lopullisen pakkaamisen ajaksi päädyimme molemmat autotalliin. Pentu ei suostunut ilmaiseksi autotallissa odottamaan vaan päätti kantaa emännän autotalliin jättämät perunat ja palsternakat pitkin autotallia. Nauraa ei siinä uskaltanut, kun emäntä reikäisiä juureksia keräili kompostiin. Viime vuonna sadon korjasi juurimato tänä vuonna koira.

Pääsimme lopulta matkaan.

 Matka meni yhdellä pysähdyksellä johtuen siitä, että viimeisiä kilometrejä matkustimme keskiyöllä eikä mikään paikka enään ollut auki. 

Vähän pimeää perillä.