lauantai 1. lokakuuta 2016

Loma, loma, looooomaaaa!!

Torstai
Ihanaa ensimmäisen kerran kahteen vuoteen loma ja tiedossa viikko eloa korvessa. Vaeltelua, kalastusta ja marjastusta niin eikä unohdeta koulutustuokioita. 

Emännän hermojen koettelu aloitettiin hyvissä ajoin ja niin puskista, että emäntä lähti kesken touhujensa tarkistamaan mikä meitsiä vaivaa. Ihan vaan tonki kasseja vaatehuoneesta ja uskokaa tai älkää kahden vuoden tauon jälkeen muistin miltä kassin lattialle pudotus kuulostaa. Silloin aloin avata äänijänteitä ja annoin tulla parit aariat saaden emännän ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu.
Emännän suureksi riemuksi meitsi oli lähdössä esikoisen kanssa koirakerhoon, joten sai pakkailla aivan rauhassa. Pennulle en ole vielä saanut opetettua reissulaulua, vaikka ruokalaulun ja uloslaulun osaa oikein hyvin.
Koirakerhosta ei tietenkään tarvitse mainita sen enempää kuin, että mä olin ehdottomasti paras mies paikalla.

Perjantai
Vielä piti yksi päivä kärvistellä kotona emännän ollessa töissä ja tyttöjen koulussa. Aarioita ei pahemmin kannattanut vedellä isäntä, kun oli yöllä kotiutunut yövuorosta ja nukkui aamupäivän. Isäntä ei herää vaikka kuin konsertoisi laittaa silikonitönkät korviin ja kuorsaa laulun kanssa kilpaa.
Emännän kotiuduttua yritin vähän sen kärsivällisyyttä koetella, mutta valitettavasti oli menettänyt jo kaiken kehäruuhkassa eikä sitä enään ollut jäljellä joten fiuuuuu.... kylpyhuone huusi meitsiä luokseen kutsuvasti! Eikä mitä hyvä kaiku seinistä ja annoin laulun lentää. No, jaa kävi sitten vähän nolosti laulaen lensin autotalliin.
Pääsin kuitenkin maksamaan emännälle potut pottuina ja antamaan pienen opetuksen.
Isäntä se sieltä jotain kipitti hakemaan auton pakkaamisen lomassa ja päästi meitsin ulos. Meitsi paineli varmuuden vuoksi pää viidentenä jalkana autoon, ettei emäntä vaan huonomuistisena unohda meitsiä autotalliin.
Olisitte nähneet emännän joka säntäili pitkin pihaa huudellen hysteerisenä meitsiä ja repien kutrejaan koska luuli meitsin ottaneen hatkat! Löysi se mokoma meitsin autosta juostuaan ensin sinne ja tänne muistaen lopulta, että autoon pyrin jos ovet on auki. Siellähän meitsi odotteli vanin takanurkassa mahdollisimman pienellä kerällä jos vaikka emäntä ei huomaisi. Huomasi se ja alkoi käskyttämään meitsiä ulos, mutta en kai minä nyt niin tyhmä ole että suosiolla tulisin ulos. Sai reppana ihan tosissaan repiä meitsiä ulos autosta mutta minkäs teet ei se mahtanut mitään meitsin kaikille 40 kilolle.
Auton lopullisen pakkaamisen ajaksi päädyimme molemmat autotalliin. Pentu ei suostunut ilmaiseksi autotallissa odottamaan vaan päätti kantaa emännän autotalliin jättämät perunat ja palsternakat pitkin autotallia. Nauraa ei siinä uskaltanut, kun emäntä reikäisiä juureksia keräili kompostiin. Viime vuonna sadon korjasi juurimato tänä vuonna koira.
Pääsimme lopulta matkaan.



 Matka meni yhdellä pysähdyksellä johtuen siitä, että viimeisiä kilometrejä matkustimme keskiyöllä eikä mikään paikka enään ollut auki. 
Vähän pimeää perillä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti