Torstai
Ihanaa ensimmäisen kerran kahteen vuoteen loma ja tiedossa viikko
eloa korvessa. Vaeltelua, kalastusta ja marjastusta niin eikä unohdeta koulutustuokioita.
Emännän hermojen
koettelu aloitettiin hyvissä ajoin ja niin puskista, että emäntä lähti kesken
touhujensa tarkistamaan mikä meitsiä vaivaa. Ihan vaan tonki kasseja
vaatehuoneesta ja uskokaa tai älkää kahden vuoden tauon jälkeen muistin miltä
kassin lattialle pudotus kuulostaa. Silloin aloin avata äänijänteitä ja annoin
tulla parit aariat saaden emännän ihmettelemään, että mitä nyt tapahtuu.
Emännän suureksi riemuksi meitsi oli lähdössä esikoisen kanssa
koirakerhoon, joten sai pakkailla aivan rauhassa. Pennulle en ole vielä saanut opetettua
reissulaulua, vaikka ruokalaulun ja uloslaulun osaa oikein hyvin.
Koirakerhosta ei tietenkään tarvitse mainita sen enempää kuin,
että mä olin ehdottomasti paras mies paikalla.
Perjantai
Vielä piti yksi päivä kärvistellä kotona emännän ollessa töissä ja
tyttöjen koulussa. Aarioita ei pahemmin kannattanut vedellä isäntä, kun oli
yöllä kotiutunut yövuorosta ja nukkui aamupäivän. Isäntä ei herää vaikka kuin
konsertoisi laittaa silikonitönkät korviin ja kuorsaa laulun kanssa kilpaa.
Emännän kotiuduttua yritin vähän sen kärsivällisyyttä koetella,
mutta valitettavasti oli menettänyt jo kaiken kehäruuhkassa eikä sitä enään
ollut jäljellä joten fiuuuuu.... kylpyhuone huusi meitsiä luokseen kutsuvasti!
Eikä mitä hyvä kaiku seinistä ja annoin laulun lentää. No, jaa kävi sitten
vähän nolosti laulaen lensin autotalliin.
Pääsin kuitenkin maksamaan emännälle potut pottuina ja antamaan
pienen opetuksen.
Isäntä se sieltä jotain kipitti hakemaan auton pakkaamisen lomassa
ja päästi meitsin ulos. Meitsi paineli varmuuden vuoksi pää viidentenä jalkana
autoon, ettei emäntä vaan huonomuistisena unohda meitsiä autotalliin.
Olisitte nähneet emännän joka säntäili pitkin pihaa huudellen
hysteerisenä meitsiä ja repien kutrejaan koska luuli meitsin ottaneen hatkat! Löysi
se mokoma meitsin autosta juostuaan ensin sinne ja tänne muistaen lopulta, että
autoon pyrin jos ovet on auki. Siellähän meitsi odotteli vanin takanurkassa
mahdollisimman pienellä kerällä jos vaikka emäntä ei huomaisi. Huomasi se ja
alkoi käskyttämään meitsiä ulos, mutta en kai minä nyt niin tyhmä ole että
suosiolla tulisin ulos. Sai reppana ihan tosissaan repiä meitsiä ulos autosta
mutta minkäs teet ei se mahtanut mitään meitsin kaikille 40 kilolle.
Auton lopullisen pakkaamisen ajaksi päädyimme molemmat
autotalliin. Pentu ei suostunut ilmaiseksi autotallissa odottamaan vaan päätti
kantaa emännän autotalliin jättämät perunat ja palsternakat pitkin autotallia. Nauraa
ei siinä uskaltanut, kun emäntä reikäisiä juureksia keräili kompostiin. Viime
vuonna sadon korjasi juurimato tänä vuonna koira.
Pääsimme lopulta matkaan.
Matka meni yhdellä pysähdyksellä johtuen siitä, että viimeisiä
kilometrejä matkustimme keskiyöllä eikä mikään paikka enään ollut auki.
Vähän pimeää perillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti