Ei enään naisten perässä juoksemista

Pitkän hiljaiselon jälkeen päätin laittaa vähän postausta tänne pitkästä aikaa. Ei ole päässyt pitämään hauskaa emännän kustannuksella pitkään aikaan enemminkin päinvastoin. Tytteli on pitänyt emännän niin surkeana ettei sille ole voinut edes nauraa pitkään aikaan. Emäntä pitkän pohdinnan jälkeen päätti leikkauttaa Tytteliltä kohdun pois. Ei siis enään voi pitää emäntää hereillä kiljumalla ja vinkumalla eikä järjestää sille söpöjä mustia silmäpusseja. Ei tullut meitsistä isukkia emännän suureksi harmiksi....
Eipä ole kukaan kertonut meidän emännälle mihin pelastusrenkaat laitetaan. Tunkea nyt rengas toiselle kaulaan, näin tekee kuitenkin meidän älypää. Tyttelillä on nyt sitten ihan oma tyyny menossa mukana.

Salakuvausta emännästä

Meitsi hiipi kameran kanssa nurkalle katsomaan emännän ja pennun treenejä ja räpsi kuvia. Hiukan ehkä pentu tulee sivulle vinosti ja tuppaa karkaamaan perään emännän jättäessä sen paikalle maahan, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Harjoitusta ja harjoitusta.

Maahan!

Sitten emäntä menee kauemmas ja kyllä on pennulla vaikeaa jäädä odottamaan paikalleen. Niskat menee melkein nurin sen kuikuillessa ja miettiessä ampaistako emännän perään.  

Päättää kuitenkin pysyä aloillaan ja odottaa saavansa palkinnon. Sieltä se palkkio käveleekin odottavan pennun luokse. 

Sivulle! Ai näin poikittain vai??

Seuraa! Joo pari askelta menee upeasti sitten alkaa mieli muuttua ja ympäristö kiinnostaa enemmän... Enpä uskalla niistä paljon kuvia laittaa ettei pahoiteta emännän mieltä. =)

Koulutusta

Emäntä on ravannut pennun kanssa koulutuksessa ja meillä on käynyt kouluttaja myös kotona. Meitsi oli vähän katkera tilanteesta joten perheen isommat lapsukaiset ovat nyt alkaneet meitsin kanssa touhuumaan. Tytöt innostuivat käymään koirakerhossa imuroimassa oppeja koiran koulutuksesta ja sitä ne sitten meitsiin testailevat. Huomatkaa että pärjään oikein hyvin!! =D Emäntä kurjimus ei vaan suostu päästämään meitsiä heidän mukaan kerhoon, sanoo ettei ole turvallista! Mene ja tiedä siellä kun en ole koskaan ollut.... Emäntä epäilee etten suostu päästämää opettajaa lähelle jos pitää tutkia hampaita jne. ja totta se on, niitä ei tutki muut kuin emäntä. Saati että jonkun vieraan pitäisi näyttää kuinka jokin uusi asia pitää tehdä ja tulee ottamaan hihnan tytöiltä, pelkkä ajatuskin saa kuulemma emännän kutrit nousemaan pystyyn ja mielikuvituksen laukkaamaan. Mitä sitten tapahtuisi?? Niin sanokaapa vaan, että mitä se voisi olla.... Pari irronnutta sormea, verinen nenänpää vai ihan vaan halloween bileitä järjestävän emännän jokseenkin vilkas mielikuvitus?! Emäntä kuitenkin pitää päänsä eikä suostu ottamaan riskejä. Saavat kouluttaa kuulemma meitsiä ihan niin paljon kuin haluavat, mutta eläinlääkärissä sattuneiden välikohtausten takia en nyt pääse kerhoon mukaan. Eikä silti hauskaa tämä on näinkin!! =D

Ensin pitää jäädä tähän paikalleen näin. Joo vanha juttu tämän osaan jo...

 Seuraavaksi pitää tulla täältä näin hakemaan makupala täältä näääääin...

 Ja sitten läpi. No niin anna nyt se nami... ANNA, ANNA JO!!!

Syyslomalla

Kamalinta lähdössä on pakkaaminen sekä emännän, että minun mielestä. En kestä sitä tietoa, että lähdössä ollaan vaan en malta odottaa että koska mennään.... 

Emännän pakkaamista seuratessa en aluksi ollut varma pakkaako vai mitä touhuaa. Emäntä kun ravasi kaupassa moneen kertaan aina unohti jotakin. Pääsi hän lopulta pakkaamaan ja eväitä tekemään. Emäntä komensi pesuetta kuin paraskin kenraali, että pakaasit on pidettävä pienenä me emme ole lähdössä rekalla. Eikä me koiratkaan vältytty sen komennoilta. Yritin opettaa morsiamelle säveltämääni pakkauslaulua vaan kävi sitten vanhanaikaiset ja lensimme niska-pärsse-otteella aarioita laulamaan kylpyhuoneeseen. Mikäs siinä parempi jatkaa odotusta kituset kiinni jos meinataan lähteä samalla autolla matkustamaan, ilmoitti emäntä. 

Lähdön oli tarkoitus tapahtua aamuyöllä vaan kuinkas sitten kävikään. Isäntä ei saanut emäntää hereille. Emäntä on tehnyt kesän yövuoroa ja on sen verran unirytmiä muuttanut, että emäntä valvoi kahteen yöllä ja aamulla käänsi kylkeä, kun isäntä yritti saada häntä heräämään. Isäntä houkutteli kahvilla ja hyvällä seuralla, mutta vastauksena murinaa ja peitto meni syvemmin korville. Tasainen kuorsaus alkoi kuulua muutaman sekunnin kuluttua. Meitsiä nauratti ja meinasin mennä auttamaan, mutta emäntä on niin kiukkuinen aamuisin ettei houkutellut mennä säätämään sekaan. Päätin antaa isännän selvitä itsekseen ja siirryin turvallisemmille vesille. 

Lopulta päästiin matkaan ja morsian sai opetella matkustamaan lentoboksissa ja hienosti hän siellä viihtyikin. Matka meni kolmella pysähdyksellä ja pentu haukkui kaikki omat ja vieraat. Meitsiäkään ei tunnistanut pensaan läpi vaan louskutti minkä ennätti. Päästiin lopulta perille ja purkamaan pakaaseja. 

Tälläisiäkin matkallamme näimme.

Aamu herätyksen hoiti pentu joka jodlasi emännän hereille. Lähdettiin isännän ja tenavien kanssa ulos ja pennulla sen verran yön jäljiltä tuota virtaa, että riehui minkä ennätti vaikka sitä yritin komentaa. Lopulta riehui sitten niin paljon, että törmäsi kuopukseen joka kaatui ja löi päänsä niin että vekki tuli takaraivoon. Ei kun pesue kiireesti autoon ja kohti 30km päässä olevaa terveyskeskusta. 

Liimatikkauksen sai kuopus päähän ja samalla reissulla käväisimme kyläilemässä ja kaupoilla. Ei viitsi lähteä erikseen tuon matkan taakse jokaista maitoa erikseen hakemaan. Sitten alkoi haava vuotaa uudestaan ja saimme käväistä uudestaan terkkarissa. Tällä kertaa emäntä sai mukaan pari kylmäpussia ja vuoto lopulta tyrehtyi.

Perille päästyämme pakkailtiin ämpärit matkaan ja suunnistettiin metsään. Emännällä ja isännällä meni kartat sekaisin ja toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä. Niinpä kesken matkan alkoi 

keskustelu siitä ettei suunta ollut oikea ja sienien sijaan ämpäreistä löytyi 20l puolukkaa. Emäntä sai kuitenkin lahjottua isännän lempimestalleen sieneenkin. Niin naisilta ei konstit lopu hän otti käyttöön tehokkaaksi havaitsemansa oluen ja sen voimalla talutteli isännän sieniapajilleen. Toimii kuin makupalat pentukoulutuksessa ja niinpä oli emännällä hymy korvissa saakka eikä syyttä hän keräsi 10l sieniä. Joo ja arvata saattaa mitä meidän talipäälle sitten tapahtui niin ei mennyt kuin hetki, kun pöheiköstä alkoi kuulua huhuilua... - Huhuu KÖÖPPEEELS... ROOOONJAAAA!!!! Emäntä se siellä jossain eikä sillä taas ollut hajuakaan missä se oli. Ei kun ilmavainua ottamaan missä hän on ja nyt jouduttiin tekemään oikeasti töitä hänen löytääkseen. Pentukin meni nenä maassa hätääntyneen oloisena ja löytyi emäntä lopulta siellä se nauraa hihitti meille ison männyn takana piilossa. Lopulta löysimme hänet eikä viitsitty jättää sitä enään vahtimatta totesimme, että kaikilla muilla tässä perheessä on jonkinlainen suuntavaisto vaan emännällä ei sitten pienintäkään. Se vouhottaa menemään kirsu maassa niiden sientensä perässä eikä sillä hetken kuluttua ole harmainta hajua mistä se tuli ja minne on menossa.

Isännälle on osunut näillä meidän metsäretkillä se kokin rooli tai itse hän se haluaa emännän ja meidän koirien suureksi riemuksi. Emäntä kiittää ja kumartaa, kun saa olla tekemättä ruokaa eikä mikään maistu niin hyvää kuin nuotialla tehty sapuska. 

Näissä merkeissä ei ehkä ihme että vilkkaalla mielikuvituksella varustettu emäntä säikähti kun kolistelin yöllä!! =D

Seuraavana yönä päätin antaa emännälle opetuksen puun takana hihittelystä ja menin isännän puolelle nukkumaan, kun yleensä nukun aina emännän puolella. Emäntä heräsi kovaan kolinaan, kun meitsi yritti mennä sängyn alle. Taskulampulla se alkoi meitsin kolistelua tutkimaan ja nousin muina miehinä ylös ja poistuin toiseen huoneeseen. =D

Emännän saalista

Seuraavana aamuna emäntä yllätti kaikki heräämällä jo viideltä ja potkimalla isännän ylös. Meitsi ei ollut uskoa silmiään tajuttuaan ettei se unissaankaan kävele vaan täysin hereillä on ja vaatii aamukahvia ja kahviseuraa. Ei kuitenkaan lapsia herättänyt joten vietti ensimmäiset tunnit neuloen ja heti, kun lapset heräsi oli jälleen metsäretken vuoro. Lisää sieniä ja puolukkaa sekä nuotiolla käristettyä makkaraa. Emäntä ei tehnyt isoa lenkkiä, kun oli kori täynnä sieniä. Pentu joutui opettelemaan uuden käskyn, joka on SEIS muuten olisi emännältä saalis jäänyt puolta pienemmäksi. Me kuulemma tallomme häikäilemättä emännän saaliin. Kesken retken alkoi kuulua kammottavaa meteliä keskellä ei mitään missä ei ollut kuin lintujen laulua ja meidän ympärille pyöri hävittäjä pariin kertaan. Me olimme siis ihan venäjän rajalla, joten mitäpä meidän hysteerikko teki meinasi saada halvauksen. Isäntä vielä lisäsi vettä myllyyn hymyssä suin saaden emännän totaalisen sekaisin. Sai myöhemmin kuulla, että hävittäjät valvovat rajoja säännöllisesti. =D 

Onneksi emäntä oli seuraavana aamuna kääntänyt vekkariaan hiukan myöhemmäksi ja heräsi seitsemältä. Aamupalan jälkeen lähdettiin kylille täydentämään muonavarastoja. Siinä viivähti muutama tunti eikä pelkästään pitkän matkan takia vaan emännän piti käydä paikallisessa kirjastossa lainaamassa sienikirja (niiden pienten pakaasien takia oma unohtui kotiin) ja tutut kaupat piti tyttärien kanssa käydä kiertämässä. Iltäpäivällä emäntä alkoi kaivamaan matoja ja saimme kaikki häädön kauemmaksi emännän lähistöltä eikä turhaan sen verran voimakkaasti heilutteli lapiota, että siinä oli tassut vaarassa. Sitten suunta metsään ja minnekäs muualle kuin emännän lempiapajille siellä, kun oli rutakkoa molemmin puolin tietä. Onneksi ostivat kauppareissulta useamman siiman niitä jäi useampi kiinni lähipuihin ja katkesi. Saalista saivat hyvin, joka kerta kun koukku meni veteen oli kala kiinni. Puoli ämpäriä kalaa ja emäntä ilmoitti, että nämä kuivataan koirille herkkupaloiksi. Niinpä isäntä ja tytöt perkasi kalat ja emäntä harjoitteli sitten kapakalan valmistusta ja oli ikionnellinen siinä vielä onnistuttuaan! =D

Mikä lie ei sattunut satimeen...

Tälläisissä vesissä ongella.

Joutsenia näkyi kun etsimme sopivaa kalastuspaikkaa.

Seuraavana aamuna emäntä ilmoitti isännälle, että nyt mennään karpaloita poimimaan läheiselle suolle. Minä ja pentu päästiin mukaan ja pentua tympäsi koko touhu niin paljon, että yritti täyttää emännän ämpärin sammaleella. Emäntä ei oikein tykännyt sitä märkää sammalta kuin lensi pennun ravistellessä hänen naamaansakin. Emäntä pyyhki vettä naamaltaan ja nyppi tuohtuneena sammaleet pois ämpäristään. Meitsi joutui jo vähän puuttumaan tilanteeseen ja päätin antaa pennulle hiukka opetusta, että jättää emännän rauhaan muuten se osoittaa mieltään meille koko loppupäivän. Karpalot oli suurimmaksi osaksi vielä raakoja, mutta hiukan niitä kuitenkin saatiin poimittua. 

Suolta pois päästyämme pakkasimme eväät ja viimeiset tyhjät ämpärit matkaan ja suunnistimme keräämään viimeiset marjat. 20l puolukkaa, muutama litra mustikkaa ja sieniä. 

Pääsimme pennun kanssa vähän kahlailemaan, mutta uimaan ei päästy oli kuulemma liian kylmä. 

Seuraavana päivänä olikin sitten aika pakata tavarat autoon ja suunnistaa kohti kotia. Matka meni hyvin vaikka kieltämättä olisin viettänyt vielä helposti toisenkin viikon Kainuun korpia tutkien. 

Kesä oli ja meni

Kesällä päästiin pariin kertaan uimaan Murun kanssa. Emäntä parka... ennen jouduin yksin pitämään sitä silmällä nyt meitä oli kaksi uimassa sen kanssa kilpaa. Oli Emännän uimataito hiukkasen kyseenalainen hänen polskutellessa meitä karkuun. Pentu raapi hänet naarmuille niin ettei tarvinnut emännän vähään aikaan kulkea minihameessa! =D Oli kuulemma shortseihin yrittänyt julkisella paikalla repiä lisää pituutta, kun häpesi naarmuisia koipiaan. Emäntä päätti lopulta luovuttaa ja polskutteli turvallisesti rahtahietikolla käsipohjaa! Täytyy sanoa että kyllä taas hävetti sen puolesta, mutta toisaalta sen uimataidolla se oli turvallisin vaihtoehto. Isäntä istui rannalla ja katseli toiseen suuntaan häntä hävetti vaimonsa touhut... uida nyt rantavedessä käsipohjaa tosi noloa, se jupisi. Hiipi salaa autolle ettei kukaan osaisi yhdistää hänen kuuluvan tuohon outoon sekopäiseen porukkaan.

Pentu lempi touhuissaan eli etana jahdissa. Emäntä näkee aina punaista tätä touhua seuratessaan ei kuulemma ole elävän ravinnon kannattaja, sanoi isäntä. Emäntä yökkäilee ja mesoaa pennulle, mutta aivan turhaan pentu on aina nopeampi kuin emäntä. Ei paljon jätä käskyt tehoa, kun termiitti on havainnut näitä pikkuisia herkkujaan jossain nurmikolla.

Kiirettä pitää

Täytyy tosiaan sanoa ettei ole meitsillä ollut turhan paljon vapaa-aikaa pennun koulutuksen välissä. Ainoa poikkeus oli kun muutaman viikon lojuin sairasvuoteella pömpelipäässä kärsien hot spotista. Olen yrittänyt saada taottua pennun päähän, että sisälle ei tarpeita tehdä ja emäntää ei ulkona jätetä vahtimatta. Pentu oppi jälkimmäisen nopeasti vaan sisälle tuo mokoma tekee tarpeitaan, vaikka kuinka kurmuutan sitä.
Vielä on koulutus niiltä osin vähän kesken, että lopettaa meitsin poskilihassa roikkumisen tuo mokoma vissiin luulee sen olevan joku naulakko...

Tuleva rouva Köppels kotiutui

Emäntä ja isäntä lähtivät torstaina hakemaan uutta perheenjäsentä. Kovasti emäntä meitsille lässytti jotain ennen lähtöä, mutta eipä sen satuilusta ottanut selvää... niinpä jäin vaihtimaan huushollia ja odottelemaan hiukka epäluuloisena emännän ja isännän paluuta. Tulivat ne sitten lopulta ja voi pojat sentään mikä niillä oli mukana... pieni karvainen otus ja se kuulkaa oli rakkautta ensi silmäyksellä puolin ja toisin! :D

Pieni karvainen pallero alkoi sitten ensi töikseen tekemään emännästä selvää vinkumisella ja reipas termiitti päätti jatkaa emännän piinaamista syömällä siltä vaatteet. Emännän ilmoittaessa ettei sellainen käytös sovi, pieni täystuho päätti, että tähän taloon tulee uusi kalustemalli joka on kiinalainen matala malli. Pikkuisen itkiessä emännän perään tämä kun ei saanut poistua edes vessaan emäntä huusi meitsin apuun. No ei tälläisen hyvin koulutetun babysitterin tarvinnut kuin käydä nuuskasemassa aidan takaa pentua ja niin pääsi emäntä hetkeksi pois pennun luota.
Palkkion tosin jouduin varastamaan emännältä se kun unohti antaa lupaamansa luun. Nokkelana jätkänä lahjoin pennun pitämään emännän kiireisenä ja silloin lähti siankorva.... :D Emäntä ei tiennyt kumpaan suuntaan sinkoaa pennun perään vai ottamaan meitsiltä luun... niinpä hän päätyi pennun perään ja loi meitsiin sen kuuluisan silmäyksen, joka kertoi, että tästä keskustellaan vielä! Onneksi on ollut sen verran kiireinen, ettei ennätä tätä nykyä meitsin kolttosia rekisteröidä! =)

Ensimmäisen yön ajaksi emäntä yritti jälleen lahjoa meitsiä babysitteriksi, mutta ilmoitin tylysti, että on entisetkin palkat maksamatta joten vahdi itse! Niinpä emännällä sitten aamu neljästä asti piti hiukkasen kiirettä, siihen asti pentu nukkui nätisti vaan sen jälkeen sai emäntä pitää lujaa kiinni peitostaan. Pentu roikkui peiton kulmassa kiinni ja emäntä toisessa. Oli sitä ilo seurata kauempaa... Voisin väittää, että pentu nauroi emännälle eikä tosiaan ollut ainoa... me isännän kanssa hihitettiin emännälle, että sitä saa mitä tilaa!! Mutta älkää vaan vasikoiko siitä emännälle laittaa meidät ukkoraasut muuten vellikuurille!! =D

Seuraava yö meni jo sitten emännän kannalta hiukan paremmin hän sai nukkua viiteen! =D =D =D
Taas kieltäydyin kohteliaasti emännän tarjoamasta babysitterin paikasta... Ajattelin että pärjäile nyt kun on vähän laihoja ollut nuo palkkiot sieltäpäin! Eipä auttanut emännän muuta kuin nukkua vielä toinen yö sohvalla pennun riepoteltavana. Täytyy sanoa etten muista, koska olisin emännälle nauranut näin paljon... varpaat puoli metriä ulkona sohvasta ja pentu kiinni milloin peitossa milloin emännän hiuksissa. Minä yritin huudella pennulle ohjeita, että pure varpaista siitä se ei tykkää!! =D =D Pentu vastasi ettei yletä hänen on pakko keksiä muuta jäynään....

Kolmantenä yönä emäntä ilmoitti saaneensa tarpeekseen meidän ilonpidosta ja olisi sitten meidän vuoro kärsiä hän kun ei enään suostu valvomaan... Niinpä se sitten laajensi turvajärjestelyjä makuuhuoneeseen ja petasi pennulle paikan oman sänkynsä viereen. Vielä vähän päätti pentu emäntää kiusata ja tuli emännän sängyn viereen tuijotti tätä suoraan silmiin ja pissata lorautti suoraan pedilleen!!!! Meitsi ei uskaltanut vilkaistakaan isäntää ettemme purskahda nauruun. Olisimme takuulla saaneet ympäri korvia pennun märällä makuualustalla.... =D =D

Täytynee jatkossa yrittää varoa yllyttämästä pentua se kokeili sitten pihalla, että mitä emäntä tekee jos vähän käy tonkasemassa emännän kukkapenkkiä. Niinpä se nopeasti nappasi liljan suuhun ja sitten karkuun minkä pienistä karvaisista koivistaan irti sai.... Emäntä jäi ensin hölmistyneenä seisomaan, että hetkinen mitä tapahtuu kunnes pinkaisi kukkavarkaan perään ja repimään ränkkyä pennun suusta. Onneksi olin juuri käynyt tyhjentämässä rakkoni muuten se olisi tyhjentynyt siihen paikkaan!!! =D =D

Tänä aamuna emäntä ei sitten enään kysynyt suostuuko meitsi babysitteriksi vaan ilmoitti hyvin käskevään sävyyn, että nyt ukko töihin. Häneltä ei enään tulppaaneja varasteta eikä hän suostu karkailevan pennun perässä juoksemaan niinpä oli korkea aika aloittaa erilainen koulutus. Emäntä sai lopulta hiukan huokaista, kun pentu otti sitten meitsin kohteekseen... Mitä eipä siinä mitään meillä synkkasi alusta saakka tosi hyvin ja meitsiä pentu totteli eikä enään keppostellut samassa mittakaavassa.

Oh no, mun vatsaan koskee nauraminen.... kyllä tuo vipeltäjä sitten osaa!!! =D Tänään hän heräsi päikkäreiltä ja emäntä kysyi pennulta mennäänkö pissalle pentu tuijotti emäntää silmiin kyykistyi ja hoiti homman olohuoneen lattialle. Emäntä katsoi toimitusta hölmistyneenä eikä osannut sanoa juuta eikä jaata, siinä se alkoi sitten mopata pennun sotkuja jupisten itsekseen etten mä nyt ihan tätä tarkoittanut... =D =D