Hyvää joulua!!

Hyvää joulua kaikille karvaisille otuksille ja niiden omistajille! =)

Joulukiireitä

Viime päivinä on taas täälläkin saanut juosta häntä viidentenä jalkana kaikenmaailman jouluhössötysten takia. On isoa pakettia, pientä pakettia, joulusiivousta ja emännän mielestä kaikkein kamalinta on lumityöt vielä kaiken kiireen keskellä. Meitsi on kyllä autellut isännän kanssa niissä niin paljon kun on kerinnyt...
Kyllä on joulu on meitsin lempiaikaa saapi syödä yölläkin... niin varsinkin jos vaan saisin rakkaan Kuopuksen lahjottua pudottamaan muutaman kinkkusiivun lattialle! =D

Meitsin tekemä käytävä! =D

Terveen paperit

Ihanaa aamu tänään, pääsin eroon kamalasta kaulurista! Jippii!!! Emäntä potkaisi meitsin ylös aamulla ennen linnunlaulua ja aamulääkitystä antaessaan totesi haavan niin parantuneeksi että kauluri lähti! =) On tähän jäbään jo lääkkeitä pumpattukin ja emännän ennestään laiha kukkaro laitui lisää useiden eläinlääkärikäyntien takia.
Viimeisen käynnin emännän hyvä ystävä järjesti ja lähti mukaan meitsin suureksi harmiksi... Emäntää on aina niin hauska vedättää eläinlääkärissä, kun ei se pärjää meitsille vaan tämä kaveri olikin toista maata!! Otti kerralla meitsin syliin ja siinä minä sitten visersin piiip piiiip, mutta kaverin ote piti!! Tuijotin emäntää ja rukoilin emännän ystävää päästämään meitsin pois pihtimäisestä otteesta mutta ei onnistunut. Tikit poistettiin, ja uuden haavan ympäriltä lähti karvat ja töttörö paukautettiin päähän. Sitten se olikin onneksi tattis ja moro! Sairasloma on siis loppu ja tänään pääsin jo emännän kanssa metsään!!! =D

Näin terve on haava nykyään!! =)

Tikkejä ja tulehtuneita haavoja

Hähää meitsi on näppärä kaveri köppels vastaan emäntä köppels johtaa 4-0. Meitsille ei mahda kauluritkaan mitään mä oon niin notkea jäbä, että teen mitä tahdon! Yhden kaulurin pistin atomeiksi juoksemalla seinää päin toisen oli liian pieni ja kolmas oli sitten bernhardilaiselle tarkotettu vaan eipä se meikäläistä pidellyt! =) Näppäränä poikana onnistuin senkin yli saamaan koiven suuhun.
Emäntä raahasi meitsin eläinlääkäriin ja nyt tuli uusi antibioottikuuri. Sen jälkeen kurvailtiin eläinkauppaan ja emäntä tuhlasi isot rahat ostaen meitsille "pelastusrenkaan" kaulaan. No oli kohden onnellinen olo saada iso muovipömpeli pois kaulasta ja pystyä liikkuumaan ilman seiniä päin kävelyä. Vaan ei toimi tämäkään meitsin suureksi riemuksi ja emännän harmiksi. Emäntä laskee äänekkäitä rukouksia etten kajoisi haavaan, jotta saataisiin jalka kuntoon ja päästäisi viimein vihdoin lenkkeilemään! 

5. Päivä

Eläinlääkärissä 

Emäntä ensi työkseen aamulla otti puhelimen kouraan ja alkoi soittaa eläinlääkärille. Ensin meitsin vakiolääkärille josta kysyi toimintaohjeita. Sitten tilasi paikalliselta eläinlääkäriltä ajan ja niinpä sitten köröteltiin paikattavaksi.

Meitsi ei tykännyt yhtään koko operaatiosta ja piti lääkärille oikein murahtaa, kun se otti ja tuikkasi meitsin pakaroihin parit piikit. No jaa, mitä sitten tapahtui onkin emännän tarinoinnin varassa. Meitsiä alkoi unettaa ja jalat lähti alta. Emäntä osasi varautua seuraaviin tapahtumiin ja komensi meitsin valmiiksi maahan. Meitsin torkahdettua emäntä ja eläinlääkärin apulainen nosti meitsin pöydälle. Emäntä silitteli meitsiä rauhoittavasti koko toimituksen ajan. Emäntä ei kestä veren näkemistä ja meinasi pyörtyä. Eläinlääkärin apulainen ehdotti, että emäntä ja isäntä odottaisivat ulkopuolella, he kyllä pärjäisivät ilman apua. Emäntä ei suostunut poistumaan ja kalpeana yritti olla katselematta operaatiota. Itse operaatio ei kestänyt kauan ja sitten emäntä ja isäntä joutui miettimään annetaanko koiran olla rauhotettuna ja kannetaan tokkuraisena autoon vai herätetäänkö. He päätyivät herättämään, koska olisivat muuten joutuneet vahtimaan koko ajan koiraa ja näissä oloissa se ei ollut oikein mahdollista. Niinpä meitsille tuikattiin jälleen piikki ja hetken kuluttua tajusin emännän höpöttelevän meitsille. Mikä olo ja pelottava fiilis... Emännän hahmon näin siinä edessäni häälyvän ja kuulin tutun äänen, muuten tuntui olo epätodelliselta!! Emäntä ilmoitti ettei enään IKINÄ anna herättää koiraansa oli järkytys hänellekin meitsin tokkuraisuus. Matka mökille sujui ongelmitta ja pikku hiljaa alkoi olo parantua. 

Kuopus lainasi meitsille kurahanskojaan side kun ei saa kastua.

Ihan pihalla... =)

4. Päivä

Päivävaellus

Aamutoimien jälkeen alkoi rinkkojen pakkaaminen. Päivän reissu ei paljon tarvikkeita vaadi, mutta eväät ja sadevaatteet nyt ainakin. 

 Vähän, ihan vaan vähän, piti harjoitella äänen avausta jos vaikka niitä pandoja siellä maastossa sitten... Vilkaisu emäntään sai kuitenkin meitsin vaikenemaan. Aukoi siihen malliin suutaan, että meitsi voi joutua mökkivahdiksi jos ei kirsu pysy kiinni. Pakko siis jättää loput aariat oopperaan.

Sitten vaan pakaasit autoon ja let’s menox...

Muutama kilometri köröteltiin autolla ja vesisade ilahdutti muuten niin loisvasti alkanutta retkeä.

Patikoitiin siis pari kilometriä vaihtelevassa maastossa. Alku vaikutti erittäin lupaavalta, metristä heinää ja upottavaa vetistä liejua. Onneksi maasto vaihtui kuivaan kangasmaastoon ja matka jatkui korkean mäen päällä jonkamolemmilla puolilla kaunis vesistö. Matkalla bongattiin kaikenlaisia luonnonoikkuja. Niin jopa karhun raapiman puun... joka sitten tarkemmin tarkasteltuna  osoittautui ytimennävertäjän aikaansaannoksiksi. =) 

Kuopus ja emäntä löysivät jopa Mörrimöykyn kolon. Mörrimöykky ei kuulemma ollut kotona ja eipä sillä, että olisin tahtonut tuttavuutta tehdäkään.

Mörrimöykyn kolo se siellä! En siis todellakaan mennyt katsomaan onko ketään kotona...=)

Kangasmaasto vaihtui kuitenkin kosteaan suohon, joten matka jatkui piskospuita pitkin. 

Perheen kuopus taapersi sateesta huolimatta reippaasti koko pari kilometriä! =)

  Perille päästiin ja siellä oli hurmaava laavu ja nuotiopaikka. 

 - Muurahaisen munia, emäntä kysyi kävellessämme muurahaispesän ohi? 

- Juu ei kiitos, taidan tyytyä ihan vaan tähän mukanani kantamaan tuttuun ja turvalliseen kuivamuonaan, vastasin!

 Emäntä ja lapset lähti ongelle ja isäntä jäi nuotiota virittelemään. Kalastajat ei malttaneet pitää taukoa, koska saalistakin tuli. Isäntä niitä yritti käydä houkuttelemassa ruokatauolle. Meitsillä ei ollut mitään asiaa rantaan, emäntä huusi kun hinaaja, heti kun tajusi meitsin lähestyvän rantaa. 

Kalansaalis... =)

Hyvin ei tietysti tässä reissussa käynyt.... Meitsi mennä viuhtoi pää viidentenä jalkana ja viuhtoi niin, että päkiään tuli muutaman sentin haava. Mikä sen lie aiheuttanut ei ole varma, mutta todennnäköisesti lasinpala tai metallitölkki. Emäntä vähän hätääntyi, kun meitsi ei pystynyt ottamaan askelia kipeällä jalalla. Emäntä se reippaana tätinä puki meitsille omat sukkansa jalkaan suojatakseen haavaa. 

AU! SATTUUU!!!!!! =( =( =(

Meitsi sitten hyppi kolmella jalalla ja yritin koko paluumatkan heittäytyä sammalikkoon makaamaan. Emäntä kyseli hädissään isännältä miten saa tehtyä baarit (lukenut liikaa sudenpentujen käsikirjaa ei meitsi ois sellaisissa viihtynyt). Isäntä katseli emäntää huvittuneena ja totesi rauhalliseen tapaansa, että se vaatisi narua ja sitä ei ole mukana. Emäntä harkitsi jo kantavansa meitsin pois metsästä, mutta parin kilometrin matka suota ja nousu mäen päälle sai hänet luopumaan ajatuksesta. Eikä unohdeta meitsin lihotuskuuria, joten kyllä ois nauranut joku muukin kuin isäntä jos emäntä olis raahannut 40 kiloista saksanpaimenkoiraa reppuselässään.

EN TULE, EN, EN!!!!!!

Kyllä sitten joutui meitsikin hyppiä kolmella jalalla hiukka vauhdikkaammin, kun alkoi jostain kauempaa kuulua kamalaa meteliä. Todella hirveä huuto, ilmeisesti jänis, jonka joku toinen elukka päätti ottaa lounaakseen. Meidän perheen keskimmäinen tyllerö on hiukan herkkä ja kuinkas ollakaan hän säikähti kuollakseen tuota ääntä ja pillahti itkuun. Hoputti hitaasti löntysteleviä vanhempiaan ja sisaruksiaan pistämään höpinää töppösiin, jotta päästäisi äkkiä pois metsästä. Päästiin kuitenkin elävinä takaisin mökille.

Meitsiä hemmoteltiin ja grillattu kalansaalis päätyi meitsin kuppiin. Nam!! =) Taitaa olla meitsillä metsäreissut tällä lomalla reissattu sen verran koipea juilii... =(

Hyytynyt potilas...

3. Päivä

Löhöpäivä

Nyt oli vuorossa ihan vaan rentoa oleskelua... tai miten sen nyt ottaa... meitsi pakotettiin olemaan aloillaan, koska isäntä oli puuhommissa ja meitsi tahtois niin kovin auttaa. Isäntä kuulemma tekee ne mieluummin yksin kuin meitsin avustuksella. Lisäksi emäntä oli sitä mieltä, että meitsin on saatava hiukan huilata kun on vielä vaellus edessä ja meitsillä kunto ruosteessa.

Emäntä keitteli mehua ja sieniä koko aamupäivän, sitä sitten pidin silmällä ettei kelvoton katoa jonnekin kattiloiden joukkoon. Hänellä kun on se eksymistauti...

Emäntä pakkaili huomista vaellusta varten reppua ja kävi läpi kalastusvälineitä illalla. Jos sää on huomenna yhtään parempi kuin tänään niin kävelyä, kalastusta ja grillausta olisi luvassa. 

Jos saatais jotain muutakin kuin särkiä...

Matkaeväät metsään... =)